Elikkäs lauantaina oltiin Juha Oreniuksen koulutuksessa Kannuksessa. Matka Kannukseen taittui iloisissa ja odottavissa tunnelmissa Lucan, Tellen, Neran, Satun ja Jepin kanssa. Perillä oltiin jo hyvissä ajoin että kerettiin pissattaa koirat. Jännitys nousi pintaan ainakin minulla siinä vaiheessa kun tiiratessa sisälle halliin näin tumman miehen harppovan kentän poikki tulevaa agi rataa rakentaen. Siinä vaiheessa (pakko tunnustaa) mietin jo että mihin mää oon taas Lucan kanssa ihteni työntäny..

Halliin sisälle mentyään kävi ilmi ettei siellä saa talsia ulkokengillä, noh eihän meille maalaistolloille tullut mieleen ottaa sisäpelikenkiä mukaan sinne, joten sukkasilleen mentiin. Oli sekin sinänsä kokemus sukkasillaan mennä agilityä =). Rataan tutustuessa jo viidennen esteen kohdalla jolle koiran tulisi irrota ja itse pysytellä kauempana jotta kerkeää ottaa sen vastaan putkesta iski epätoivo, voi ei, ei me ikinä selvitä tästä, tähän se sitten jääkin! Mutta jatkettiin rataan tutustumista ja epätoivo iski vaan rajummin, ei ei tästä varmasti tuu yhtään mittään. Mutta sitten järki sanna puuttui peliin ja kertoi ei-järki sannalle että tännehän ollaan tultu harjoittelemaan =). Rata oli tosi vaikea ainaki mun mielestä. No mun ja Lucan vuoro koitti kolmantena. L meni nokka maassa ja tuntu että pittääkö lähtä jo nyt itkien kottiin. No kyllä se siitä sitten lähti sujumaan, matka tökkäsi kuin tökkäsikin viitos esteelle johon koiran olisi tullut irrota, eihän L mihinkään irronnut vaan luki mun kehon kieltä ja meni niinkuin olin näyttänyt, ei niinkuin olisi pitänyt näyttää. Jo ekan ja tokan esteen väliin jotka oli suoralla linjalla tuli vinkkiä muuttaa koiran liikkumis linjaa jotta päästään hyvässä linjassa kolmannelle (Sanna ohjaa kahdella kädellä, elä heiluttele sitä toista kättä!). No sitä irtoamis treeniä tehtiin jonku aikaa ja Luca rupes tajuamaan jutun juonen heti kun ohjaaja tajusi. "Juokse tuota nurkkaa kohti niin kauan kun huomaat...."<-- miksi kaikki pitää vääntää mulle rautalangasta. "Liiku,liiku,liiku,liiku!"<--- tulee mieleen ihan entis aikojen ratsastus valmennukset. . No vitos esteen jälkeen koira lähetettiin putkeen ja piti tosiaan hyvissä ajoin olla sitä jo vastaan ottamassa ja tekemässä puolivalssi jotta saatais hyvä linja seuraavalle esteelle, eikä koira kiertäisi seiska estettä väärältä puolelta. No se meni ihan jees. ja olin jo siinä vaiheessa ihan mielissään että oltiin päästy niin pitkälle. Sitten olikin jyrkkä mutka jonka jälkeen keinu(jonka Luca teki tosi hyvin) ja sitten käännös vasempaan ja hyppy ja sitten vielä vasempaan ja rengas hyppy suora jossa koira sai hyvät vauhdin, sitten olikin tooooosi tiukka mutka taas vasempaan ja suoritettiin seiska este toisesta suunnasta ja se piti kiertää josta mentiinkin putkelle. Rengas, hyppy, hyppy juttua hinkattiin, kun ohjaajan järjen juoksu oli taas hieman hidasta. Tarkka ohjaus sekä koiran kääntäminen ja vauhdin hidastaminen jo sen suorittaessa edellistä estettä. No jankkauksesta ja kädestä pitäen neuvomalla oli apua ja päästiin hankalan kohdan yli. Putken jälkeen valssaus ja muuri ja sitten takaa kiertämällä vitos este uudestaan ja sitten puomille, jonka alla oli putki joka oli vasta suoritettu. ohjaajan kehon kieli taas kerto aivan eriä mitä mieli ja Lucahan puhjahti nätisti monta kertaa peräkkäin putkeen. Puomin jälkeen kepit, alotuksessa ohjaaja sähläs taas jotaki omiaan, mutta siitä matka jatkuikin viimeisille hypyille sekä putkelle ja viimeiselle esteelle. Hiki lensi ja suuta kuivas, koira oli väsynyt ja pää ihan räjähtämis pisteessä kaikista uusista neuvoista. Olipa mahtava olla huipun kouluttajan reenissä! Tällaista lisää kiitos ja paljon!

Sunnuntaina oli tokon vuoro Jessica Svanljungin opissa, matka taittui Lucan kanssa kahdestaan laulaen ja pähkäillen . Ei jännittäny onneksi hirveesti. Kentälle päästyä piti esitellä koira ja kertoa hieman ongelmista ja mitä haluaisi treenata, vaikka oltiin jo Jessicalle lähetetty jo ennakkoon esittely, mutta nyt tehty esittely oli yleisöä varten . Aluksi otettiin seuraamista, koska kerroin Lucan seuratessa, käännöksissä sekä lähdössä tiputtavan katseensa. No vinkkinä, pitkää kertoa koiralle että kohta tapahtuu jotain ja vähän taas muistutellä sitä. Käännökset ja lähdöt rupesivat sujumaan hvyin. Seuraavaksi liikkeestä maahan meno, kerroin sen hitaaksi ja näytin sen sitten, Jessican mielestä se ei ollut hidan ja oltaisiin muka ALO luokassa saatu siitä 10 =). Mutta L kuitenkin joskus tai no aika usein jätättää kyynärpäät ilmaan, siihen taas saatiin treeni vinkkiä sekä sivulle tuloon. Ja nyt L onneksi teki sen että se lässähti yhtä äkkiä. Se kuuluisa Off nappi painui pohjaan. En saa rueta silloin nostattamaan koiraa, koska se ei ole tehnyt leikin eteen mitään vaan pitää vaatia siltä siltikin jotain helppoa sekä laskea omaa rimaa kun se lässähtää. Jankkaaminen ei sovi Lucalle. Liikkestä seisomista harjoiteltiin myös. Tuli hirveästi vinkkejä siihenkin. Lopuksi kun kaikki oli menny, niin otettiin vielä luoksepäästävyys sekä paikalla olo. Ja L oli hienosti!!! Se pysyi paikallaan kuin tatti tai pikemminkin kärpässieni .

Mahtavista mahtavin viikonloppu, ei malta oottaa että pääsee kokeilemaas kaikkia vinkkejä. Kyllä me vielä näytetään! =) L jopa käyttäyty hienosti sunnuntaina, omassa mökissään nukkui jopa ootellessa.